Monien muiden emmauslaisten tavoin Corinna Nordgren on ollut mukana Emmaus-liikkeessä 1970-luvulta lähtien.
– Olen aikani lapsi, melko tyypillinen 60-lukulainen, ja minusta tuli Kehitysmaayhdistys Pääskyjen jäsen 70-luvun alussa.
Eräänä jäätävän kylmänä talvipäivänä hän noudatti kokouskutsua ja lähti junalla Tammisaareen.
– Rurik Rancken oli minua asemalla vastassa vanhalla pakettiautolla.
Ranckenin perhe ja Emmaus Westervikin yhteisö ja työ herättivät Corinnan kiinnostuksen.
– 1970-luvun lopulla olimme koko perheen voimin parina kesänä lomatöissä Westervikin yhteisössä. Lapset olivat kouluikäisiä, ja halusin näyttää heille, että on olemassa muitakin tapoja elää. Lapset ruokkivat vuohia ja kitkivät rikkaruohoja, kun me aikuiset lajittelimme ja paalasimme vaatteita, jotka lähetettiin Chileen.
Corinnan työskenneltyä useita vuosia hammaslääkärinä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla Emmaus-työ tuli jälleen ajankohtaiseksi muutama kuukausi eläkkeelle jäämisen jälkeen.
Hän tuli Vallilan Emmaukseen 15 vuotta sitten.
– Pystyn tähän, olen tehnyt tätä ennenkin, Corinna ajatteli aloittaessaan vaatteiden lajittelun.
– Pidän vaatteiden kanssa työskentelystä, ne kiinnostavat minua edelleen, turhamainen kun olen. On mukavaa, kun saa myyntiin sen, mikä on hyvää, huonolaatuistakin on tietysti paljon, mutta myös paljon hyvää. Luonnonmateriaalit tekevät minut erityisen iloiseksi.
Corinna seuraa kehitystä, käy vaatekaupoissa ja tutustuu uusimpaan muotiin.
– Ja ihmettelen vaatteiden hintaa: hyvät vaatteet ovat kalliita ja halpisvaatteet eivät ole hintansa arvoisia!
Hän toteaa, että viime vuosina on tapahtunut suuri muutos:
– Kierrätyksestä on tullut trendikästä, ja Second Handia löytyy tavarataloista ja ostoskeskuksistakin.
Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta ei riittävä.
– Kaiken kaikkiaan maailmassa on liikaa vaatteita! Elämäntapamme ja kulutustottumuksemme ovat ongelma.
– Mitä meidän pitäisi tehdä kaikille niille vaatteille, joille ei löydy uutta käyttöä? Niitä ei voi heittää sekajätteeseen, mutta käytöstä poistettujen tekstiilien keräystä ei ole vielä järjestetty riittävän hyvin. Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi ihmiset lahjoittavat käyttökelvottomia vaatteita Emmaukselle.
– Vaatejäte on valtava ongelma, joka vaatii yritysten, järjestöjen, päättäjien ja viranomaisten yhteisiä ponnisteluja ja yhteistyötä.
Corinna aikoo työskennellä Emmauksessa niin kauan kuin voimia riittää, toivottavasti ainakin siihen asti, kun hän täyttää 80 vuotta parin vuoden kuluttua.
Hänen elämäänsä kuuluu myös kulttuuriharrastuksia ja säännöllistä liikuntaa.
– Minun onneni on ollut saada myös perhe, lapsia, lastenlapsia ja ystäviä.
– Tärkeää Emmauksessa on, että voi tehdä jotakin hyödyllistä. Ei tarvitse pyöriä vain oman itsensä ympärillä.
Cuna Nazarethin päiväkoti Perun Limassa oli yksi syy siihen, että Corinna tuli 50 vuotta sitten mukaan Pääskyjen toimintaan. Hän tukee tätä ja muita globaalin etelän hankkeita mielellään vielä nykyäänkin työskennellessään Emmauksessa.
– Mutta hätä on suuri kaikkialla, tukea tarvitaan monessa paikassa, Ukrainassa ja täällä Suomessa.
Corinna vertaa omaa nuoruuttaan nykytilanteeseen. Vaikka kylmän sodan aikana pelättiin ydinaseita, ilmapiiri oli yleisesti ottaen positiivinen ja nuoret suhtautuivat tulevaisuuteen luottavaisesti. Tämän päivän nuoret elävät suurempien paineiden alla: opiskelupaikan saaminen, työpaikan löytäminen, sodan pelko ja ilmastokriisi. Syrjäytymisen riski on suuri.
Yhdistyksen vaalivaliokunta on pyytänyt Corinnaa Emmaus Helsingin hallitukseen, mutta hän pitää enemmän konkreettisesta työstä vaatteiden lajittelun parissa.
Minulle sopii olla kirppiksen koneiston vaatimaton ja vaihdettava hammasratas.